Tuomas Kaario on osteopaatti ja urheiluhieroja. Hän on harrastanut pitkänmatkanjuoksua ja harrastaa kalliokiipeilyä, jääkiipeilyä, maantiepyöräilyä, maastopyöräilyä ja uintia. Avovesiuintia Tuomas on treenannut tavoitteellisesti vuodesta 2004 lähtien. Tuomas on syntynyt v. 1972 Espoossa. Tällä hetkellä hän asuu Lohjalla, missä myös työskentelee Osteokaari-klinikallaan. Hän on naimisissa, ja perheessä on kaksi lasta.
Mikä on tavoitteesi?
-Tavoitteeni on uida sekä Cookinsalmen että Suomenlahden yli yhtäjaksoisesti kansainvälisten avovesiuintisäännösten mukaan. Tämä tarkoittaa, että uin koko matkan kerralla pelkissä uimahousuissa. Lisäksi käytössä saavat olla uimalakki, uimalasit, korvatulpat ja nenäklipsi. Ihon pinnalle voi myös levittää rasvaa suojaamaan hiertymiltä.
– Matkan pituus on merkittävä tekijä, mutta tärkeintä on sietää pitkään kylmyyttä, jopa 20 tuntia yhtäjaksoisesti.
Miten uinti tapahtuu?
– Virallisten uintisääntöjen mukaan lähdön ja perille tulon välillä en saa koskettaa mihinkään ulkopuoliseen, kuten roikkua veneessä tai pysähtyä karikolle. Minun on uitava yhtäjaksoisesti koko matka alusta loppuun.
-Uintiani seuraa vieressä huoltovene, jossa valvoja tarkkailee koko ajan suoritustani sekä fyysistä kuntoani. Valvojalla on myös oikeus keskeyttää uintini. Veneestä minulle ojennetaan myös syötävää ja juotavaa. Uinnin aikana ei saa ottaa mistään kelluttavasta kiinni, joten esim. tankkaus pitää tehdä vedessä uiden. Samoin tarpeet tehdään uidessa suoraan veteen. Tämä voi olla varsin vaikeaa ja sitä pitää ihan erikseen harjoitella.
Miksi uit ilman märkäpukua?
-Märkäpuvun käyttö ei ole virallisessa uinnissa sallittua, koska se lämmittää ja kannattelee, lisäksi se nopeuttaa uintia. Märkäpuku on myös jo henkisesti aika iso suojakuori avoveden olosuhteita vastaan.
Miksi harrastat avovesiuintia?
-Avovedessä uiminen on monin tavoin haasteellisempaa kuin uimahallissa uiminen. Avovedessä ei tule vastaan altaan seinä eikä pohjaa näe ollenkaan, ei ole uimaratoja mitä seurata, aallot ovat erilaisia kuin altaassa, myös virtaukset vaikuttavat varsinkin merellä.
-Ulkona uiminen on myös henkisesti erilaista: avovedessä pitkään uidessa joutuu kohtaamaan pelkotiloja, joita ei altaassa koskaan koe, mm. kylmyyden, pimeyden, yksinäisyyden, sään vaihtelut ja ilman lämpötilan muutokset, uppotukit, merenelävät ja -kasvit.
Miten harjoittelet?
-Vaikka maassamme on tuhansia järviä, maan sääolot ovat avovesiuintiin hankalat. Kausi on kovin lyhyt. Käytännössä Suomessa avovedessä voi uida toukokuun puolesta välistä syyskuun puoleen väliin. Näin ollen suuri osa harjoittelusta pitää kuitenkin tehdä uimahallissa.
-Talviaikana harjoittelen uimahallissa keskimäärin kolme kertaa viikossa. Tavoitteena on ennen kaikkea kestävyyden lisääminen, joten uin 6-12 km pitkiä matkoja kerralla. Aikaa esim. 10 km uintitreeniin menee kolmisen tuntia.
-Kesällä uintimatkat pitenevät. Keskeistä on harjoittaa keho sietämään kylmyyttä pitkään. Märkäpuvulla voi uida jo 8-asteisessa vedessä, mutta pyrin mahdollisimman pian keväällä uimaan pelkissä uikkareissa. Englannin kanaalin ylitystä varten harjoittelin jopa 12-asteisessa vedessä ilman märkäpukua.
-Harjoiteltaessa turvallisuus on tärkeää. Aina yksin uidessani vedän perässäni kevyttä lauttaa, jonka päällä voin levätä esim. lihaskrampin sattuessa. Lautan päällä on pystyssä värikäs lippu, jotta veneilijät huomaavat minut ajoissa. Olen myös kiinnittänyt lauttaan gps-mittarin. Uin rannan lähellä tai rannan suuntaisesti välttäen vene- tai laivaväyliä.
Millaisia ominaisuuksia laji edellyttää?
-Olen aina liikkunut paljon ja pitänyt varsinkin kestävyysurheilusta. Haluan rakentaa itselleni tavoitteita ja testata omia rajojani. Uidessa maailmaa voi tarkastella eri perspektiivistä, ja pitkään kylmässä uidessa oppii hallitsemaan itseään ja mieltään.
-Uintiprojektini vaativat erittäin hyvän uintikunnon lisäksi päämäärätietoisuutta, uskallusta harjoitella täysin mukavuusrajan ulkopuolella, kylmänsietoa sekä myös hivenen hulluutta.
Miten kylmyys vaikuttaa?
– Pahimmillaan kylmyys aiheuttaa hypotermian eli ruumiinlämmön laskun vaarallisen alas. Tästä tässä lajissa oikeastaan on kysymys, eli pitää harjoitella kehoa sietämään kylmyyttä pitkään niin fyysisesti kuin henkisesti. Kylmässä vedessä raajat alkavat puutua ja lihaskrampit ovat yleisiä. Itselläni on lisäksi harjoitellessa tullut vastaan erilaisia ”hallusinaatioita”: olen toistuvasti nähnyt esim. rannalla ihmisiä kävelemässä värikkäissä vaatteissa, vaikka ranta on täysin tyhjä. Samoin tietyn ajan uituani olen nähnyt ison hauen uivan oikealta ohitseni.
-Kylmässä vedessä ihmiskeho varoittaa vaarasta ja vaatii lähtemään pois. Halu lähteä vedestä houkuttelee koko ajan, ja sitä vastaan pitää tietoisesti taistella.
Harrastetaanko lajia muualla maailmassa?
– Laji on maailmanlaajuisesti suosittua. Etenkin Iso-Britanniassa avovesiuintia arvostetaan kovasti. Esim. Englannin kanaalin uitiin ensimmäisen kerran vuonna 1875, ja tämän jälkeen sen on ylittänyt noin 1500 uimaria. Minä itse onnistuin ylittämään kanaalin vuonna 2008.